Linkkejä
      Vieraskirja
      Sivuinfo

WUSB Belgia 2003 -matkakertomus
(julkaistu: Barry Uutiset 4/2003, kuvien kera)

Syksyllä 2002 saimme päähämme, että ensi vuonna olisi kiva matkustaa WUSB:n näyttelyyn koirien kanssa. Matkapäätös sai lisäpontta kun kävin helmikuussa hakemassa Miinan belgialaiselta kasvattajalta. Hän kutsui meidät kesällä luokseen, jos tulemme näyttelyyn. Matkan suunnittelun aloitimme heti ilmoitettuamme koirat (6 kpl) WUSB:n näyttelyyn. Vertailimme eri reittejä; Ruotsin kautta (monta laivamatkaa, hankalat ja kalliit koirien lupa-asiat), laivalla suoraan Saksaan (ehdottomasti helpoin, mutta kallein) ja via Balticaa pitkin (pisin matkareitti). Päätimme olla rohkeita ja matkustaa laivalla Tallinnaan, Tartoon ja sieltä autoilla Liettuan, Latvian, Puolan, Saksan ja Hollannin kautta Belgiaan. Kukaan meistä ei ollut aikaisemmin tehnyt tällaista retkeä (paitsi Tanja hakiessaan Sylvin luostarista). Keräsimme kaiken mahdollisen tiedon ja tarvittavat paperit matkaa varten. Meillä oli tarkoitus matkustaa kahdella pakettiautolla, mutta vähän ennen matkaa saimme lainaksi matkailuauton reissua varten. Auto olikin pelastus meille monta kertaa kun väsyneenä kömmimme punkkiin. Ei tarvinnut etsiä hotellia tai pystyttää telttaa pilkkopimeässä.

3.6.2003
Matkamme alkoi Helsingistä Tallinnaan Sea Wind -laivalla. Olimme Tartossa jo iltapäivällä, jossa meitä odotti Rähnien perhe runsaan päivällisen kera. Tankkasimme matkailuauton jääkaapin ja pakastimen ja kaapit täyteen ruokaa ja muita tarvikkeita. Päätimme lähteä seuraavana aamuna aikaisin hyvin nukutun yön jälkeen. Illan aikana saimme hyviä neuvoja matkalle mukaan.

4.6.2003
Aikaisin aamulla kello kuuden aikaan starttasimme Tartosta matkallemme. Tarkoituksena oli ajaa niin pitkälle kuin jaksaisimme. Rajojen ylitykset sujuivat melko kivuttomasti ilmeisesti johtuen koiriemme määrästä (ja koosta). Ainoastaan Puolan tulliasemalla
rajavartijat tarkistivat paperimme useampaan kertaan. Oli hyvä, että otimme useita kopioita kaikista papereista niin ei tarvinnut antaa alkuperäisiä tullimiehille.

Illalla ajoimme lähelle Varsovaa ja tarkoitus oli ajaa aamulla varhain Varsovan läpi. Nukkumaan menimme turvallisesti rekkamiesten parkkipaikalle. Oli se hyvä että meillä oli monta isoa koiraa mukana. Ei kukaan kutsumaton vieras tullut edes meidän lähelle.

5.6.2003
Heräsimme aikaisin ja totesimme, että tulossa on kuuma päivä. Aamukahvilla mietimme ajammeko Varsovan läpi vai kierrämmekö kaupungin. Sen vaarallisesta liikenteestä oli meitä varoitettu monta kertaa. Päätimme kiertää ja katsoimme kartasta ajoreitin.
Lähdimme liikkeelle kieli keskellä suuta. Autot ohittivat meitä miten sattui ja välillä oli niin vaarallisia ohitus tilanteita, että meinasi vanhaltakin tulla jotakin pöksyyn. Kuumuus paheni keskipäivään mentäessä niin paljon, että jouduimme n.50 km välein pysähtymään
helpottamaan koirien oloa. Varjossa +33 astetta, mutta onneksi huoltoasemilla oli ystävällisiä ihmisiä ja saimme tarpeeksi kylmää vettä.

Saavuimme vasta kello 22 aikaan Saksan rajanylitys paikalle, josta soitimme Belgiaan Ann de Laetille. Hän kertoi meille, että olisi parasta ajaa Saksan läpi yöaikaan, koska seuraavana päivänä olisi perjantai ja ruuhkat moottoritiellä olisivat melkoisia. Päätimme ajaa niin kauan kuin jaksaisimme. Kello kolmen aikaan pysähdyimme nukkumaan hetkeksi siis Tanja ja minä Arjan ja Merin hoitaessa koiria ja laittaessa meille kahvia ja leipiä.

6.6.2003
Aamulla varhain muutaman tunnin nukkumisen jälkeen jatkoimme matkaa. Saksan ja Hollannin läpi ajo sujui mukavasti ja nopeasti. Ajoimme ikkunat auki, jotta koirilla olisi viileämpää. Saavuimme Antwerpeniin pahimpaan perjantai ruuhkaan. Lämpöä oli kylliksi.
Koirilla oli pakahduttavan kuuma. Kun seisoimme liikenteessä ei auttanut muuta kuin tankata matkailuauton hanasta vettä ja juosta välillä autojen väliä vesikuppi kourassa. Mahtoi siinä olla belgialaisilla ihmettelemistä. Pikasuihkun ja pienen lepohetken jälkeen
soitimme kyläpaikkaan, jotta he tulisivat meitä vastaan. Olimme heidän pihamaalla kello kuuden aikaan illalla. Meille oli varattu mahtava illallinen ja pääsimme suihkuun pesemään matkan tomut (sanan varsinaisessa merkityksessä; koskaan ei minusta ole lähtenyt niin likaista vettä kuin sinä iltana). Ilta meni rupatellessa matkastamme ja koirista ja tulevasta näyttelystä.

7.6.2003
Matkustimme näyttelypaikalle, jonne oli tunnin matka moottoritietä pitkin. Tällä tiellä irtosi matkailuautostamme toisen kerran pakoputki eikä auttanut muuta kuin pakata putki autoon ja menoksi, että ehtisimme luennolle. Annen aviomies Francois lupasi korjata putken myöhemmin samana päivänä.

Luento oli mielenkiintoinen koska paikalla oli monesta maasta bernhardinkoira-asiantuntijoita ja erilaisia mielipiteitä tuotiin julki. Valitettavasti luentopaikka oli erittäin huono ja johtuen siitä hyvin monet asiat hävisivät kielten sekamelskaan. Luennon lopuksi tuotiin kaksi koiraa näytille ja tuomarit keskustelivat rotumääritelmästä käyttäen koiria esimerkkeinä.

Palasimme näyttelypaikalle ja totesimme, että varatut parkkipaikat olivat täynnä. Kukaan ei tiennyt mihin autot saataisiin. Päätimme olla erittäin tyhmiä ja kielitaidottomia suomalaisia ja asetimme automme sellaiseen paikkaan, mikä meille olisi paras. Kyselimme
suihkua ja hotelli helpotusta. Paikassa ei ollut pesumahdollisuutta ja vain yksi vessa. Mietimme millainen näyttelypäivä olisi kun 160 koiraa omistajineen saapuisi paikalle. Näyttelyhallina oli vihannesvarasto, jossa oli erittäin likainen lattia.

Gaalaillalliselle menimme suurin odotuksin. Meidän lippuja ei löytynyt mistään. Onneksi olin ottanut mukaani vahvistuksen illallisvaraukseen, jonka olin saanut sähköpostin kautta. Joten järjestelijät joutuivat kantamaan lisää pöytiä sisään, jotta ”hullut” naiset pääsivät myös juhliin mukaan. Taisimme olla ajaneet pisimmän matkan näyttelyyn ja vielä naisporukassa....Ilta oli mukava ja ruoka hyvää. Kaikilla meillä oli hyvä mieli; täällä sitä nyt sitten ollaan 2 500 km päässä kotoa juhlimassa rakasta rotuamme.

8.6.2003
Näyttelyaamu valkeni kuumana ja Anne kertoi meille, että siksi päiväksi oli luvattu melkoinen myräkkä. Onneksi näyttely sittenkin oli sisällä. Kun sitten saimme vettä niin sitä tulikin sitten kunnolla. Näyttely alkoi suurella fanfaarien soitolla ja juhlakulkueella. Onneksi meidän koirien hermot olivat vielä tallella, sillä meteli oli korvia huumaava. Monet koirat pelästyivät kovasti torvisoittokunnan marssiessa sisään.

Näyttelypäivä meni nopeasti välillä hermoillen omien puolesta ja välillä jutellen muiden maiden kasvattajien kanssa. Monta uutta ystävää ja kutsua satoi päivän aikana. (Varmasti ajattelivat, että voi noita hulluja suomalaisnaisia koirinensa). Kaikesta huolimatta meillä oli mukavaa ja nähtävää riitti aina loppuhuipennukseen asti.

Illan suussa alkoi kotimatka erittäin kovassa tuulessa. Ajoimme kunnes oli pakko päästä nukkumaan. Ainoa pysähdyspaikka jonka löysimme oli h-poikien parkki, mutta mitäs hätää meillä: naisia ja hirveä lauma suuria koiria mukana. Ei sitten muuta kuin nukkumaan. Kerran heräsin loppuyön aikana kun Ossi murisi auton lattialla ja ohikulkija meni menojaan...

9.6.2003
Pitkä ajomatka edessä ja ajoimme aina Puolaan lähelle Latvian rajaa, jossa yövyimme. Matkalta mukaamme kertyi monta erilaista bernhardinkoirapatsasta tienvarsimyymälöistä.

10.6.2003
Saavuimme illan suussa Tartoon, jossa meitä odotti sauna ja mahtava illallinen. Ei ole koskaan tuntunut niin hyvältä saapua Rähnien luo. Matkasta puhuimme aamun tunneille asti.

12.6.2003
Saavuimme Helsinkiin ajettuamme yli 5000 km.

Kun pääsin kotiin omaan sänkyyn päätin että ensi vuonna matkustan Unkariin WUSB:n näyttelyyn. Toivottavasti saan samat matkakumppanit mukaani matkalle.

Kiitos Arjalle, Tanjalle ja Meelikelle matkasta...
Ilman teitä matka olisi ollut ikävä, tylsä ja pitkä...

Tintti