|
Lyhyesti
jalostuksesta - Siitosmenetelmiä
(julkaistu: Barry Uutiset 2/2002)
Minua
pyydettiin kirjoittamaan Barry Klubin lehteen hiukan erilaisista
siitosmenetelmistä. Koirankasvatuksessa käytetään
kolmenlaista jalostusmenetelmää: ulkosiitos, linjasiitos
ja sisäsiitos. Jokaisessa on niin hyvät kuin huonot
puolet. Toivottavasti tämä auttaa hiukan teitä
ymmärtämään jalostuksen kiemuroita.
Ulkosiitos
Ulkosiitoksella
tarkoitetaan kahden täysin eri linjoista olevan koiran parittamista
keskenään. Täysin ulkosiitokseen perustuva kasvatus
ei johda yleensä hyvään tulokseen; jälkeläisten
laatu voi olla hyvinkin epätasaista vaikka vanhemmat olisivat
kuinka laadukkaita eläimiä. Ongelmia tuo myös se,
että kasvatukseen tarvittavien eläinten määrä
on kohtuuttoman suuri ja ennen pitkään ollaan tilanteessa,
jossa eläimet ovat jo jonkin verran toisilleen sukua.. Ulkosiitoksen
kanssa on syytä olla aina hyvin varovainen sillä haluttujen
ominaisuuksien lisäksi voidaan linjaan tuoda myös ei
haluttuja ominaisuuksia kuten perinnöllisiä sairauksia
tai vaikkapa luonnevikoja.
Ulkosiitosta
ei pidä myöskään käyttää periaatteella
"katsotaanpa mitä tästä yhdistelmästä
tulee" tai "vain uuden veren tuomiseen". Yleensäkin,
jos ulkosiitos ei osoittautunutkaan toivotunlaiseksi, ei jälkeläisiä
enää kannata käyttää omaan linjaan.
Yhden
geenin periytyminen ulkosiitoksessa:
- jälkeläisten
sukulaisuusaste isovanhempiin 25 prosenttia
- lisää
elinvoimaa
- perinnöllisten
sairauksien määrä vähenee
(koirat pystyvät kuitenkin kantamaan erilaisia perinnöllisiä
- sairauksia,
vaikka ne eivät näy ilmiasussa)
Linjasiitos
Suurin
osa koirankasvattajista käyttää laajapohjaista
linjasiitosta, jota parannetaan harkitulla ulkosiitoksella. Tämä
tarkoittaa sitä, että eläimen, jota käytetään
oman linjan parantamiseen täytyy olla huomattavasti parempi
tai sillä tulee olla joku haluttu ominaisuus.
Maltillisen
sisäsiitoksen eräs muoto on linjasiitos, jossa kiinnitetään
huomiota vain määrättyihin eläimiin, esimerkiksi
uroksiin. Tämä tarkoittaa sitä, että linjan
kantauros pyritään kertomaan linjassa mahdollisimman
moneen kertaan eli jälkeläisen sukutaulusta näkyisi
sama uros molempien vanhempien puolella. Orjallisesti ja tiukasti
noudatettuna tämä voi olla hyvinkin harhaan johtava
menetelmä, jolla ei välttämättä saada
ollenkaan haluttuja tuloksia aikaiseksi. Helposti unohdetaan,
että jälkeläinen perii puolet geeneistään
myös emältään ja jollei narttujen laatuun
kiinnitetä mitään huomiota, on lopputulos sekalainen;
jälkeläisistä voi tulla hyviä mutta niistä
voi tulla erittäin huonoja.
Linjasiitos
yhdistettynä myös tiukkaan narttujen seurantaan tuottaa
yleensä hyviä tuloksia. Tämä tarkoittaa sitä
että, vain parhaat nartut astutetaan parhailla uroksilla,
jolloin jälkeläisillä on suurin mahdollisuus periä
linjan parhaat ominaisuudet.
Yhden
geenin periytyminen linjasiitoksessa:
- sukulaisuusaste
ei kasva niin paljon kuin sisäsiitoksessa
- vähentää
myös elinvoimaa
- perinnölliset
sairaudet tulevat esille - linjattavan koiran tulee olla
perinnöllisistä sairauksista vapaa ja ulkomuodoltaan
erinomainen
- jälkeläiset:
25 %:a muistuttaa linjattavaa koiraa
- tulokset
ennustettavissa
Sisäsiitos
Läheisintä
mahdollista sisäsiitosta on vanhemman ja jälkeläisen
väliset risteytykset (isän ja tyttären tai emän
ja pojan). Tällöin risteytettävillä eläimillä
on puolet geeneistä samanlaisia (jälkeläinenhän
perii kummaltakin vanhemmista puolet tämän geeneistä).
Lähes yhtä läheistä on sisarusten väliset
risteytykset, jolloin paritettavilla sisaruksilla voi olla hyvinkin
yhdenmukainen geeniperimä.
Läheistä
sisäsiitosta käytetään haluttujen ominaisuuksien
vakiinnuttamiseksi jalostuskantaan; tällaisia asioita ovat
esimerkiksi haluttu tyyppi tai koko. Vaikka läheisellä
sisäsiitoksella saadaankin helposti hyvin yhdenmukaiset jälkeläiset
toivottuine ominaisuuksineen, saadaan sillä myös vakiinnutettua
kantaan ei toivottuja ominaisuuksia, joita ovat esimerkiksi hedelmällisyyden
laskeminen ja erilaiset perinnölliset sairaudet. Siksi läheinen
sisäsiitos ei olekaan pitkällä aikavälillä
suositeltava jalostusmenetelmä. Niin kauan kuin eläimet
ovat terveitä ja periyttävät haluttuja ominaisuuksia
kaikki on hyvin, mutta kun ne alkavat periyttää ei toivottuja
ominaisuuksia, on koko linja katastrofi. Jos läheistä
sukusiitosta käytetään tulee kasvattajan suorittaa
jatkuvasti huolellista valintaa jalostuseläimissä ja
tarkkailla mahdollisten perinnöllisten sairauksien tai luonnevikojen
ilmestymistä. Viallisia eläimiä ei pitäisi
käyttää jalostukseen.
Yhden
geenin periytyminen sisäsiitoksessa:
- isä-tytär
-paritus
- pennuilla
perintötekijät kaksinkertaisena
- lisää
samankaltaisuutta
- alentaa
elinvoimaa
- alentaa
hedelmällisyyttä
- lisää
perinnöllisten sairauksien esiintyvyyttä
Koiranjalostus
on jatkuvaa tiedonhakua ja oppimista. Kasvattajan tulee myös
olla rohkea ja tehdessään päätöksiä
mahdollisista yhdistelmistä ja kantaa vastuunsa myös
sairaista kasvateistaan eikä vain rehennellä loistavilla
saavutuksillaan. Kehottaisin kaikkia, jotka haluavat saada tulosta
kasvatustyössään opiskelemaan edes perinnöllisyystieteen
perussäännöt ja perehtymään kunnolla
jalostuskoiriensa taustoihin. Hitaasti mutta varmasti kasvattaja
saa tulosta kasvatustyöstään kun hän panostaa
terveisiin ja rodunomaisiin koiriin. Hosumalla ja hätäilemällä
ei saada aikaan kuin ............. kakaroita, sanotaan sanalaskussakin.
Terveisin
Anne Härkönen
|
