Linkkejä
      Vieraskirja
      Sivuinfo

Lemmikin ensiapu
(julkaistu: Barry Uutiset 4/1999 ja 1/2000)

Virtsakivet/virtsarakon tulehdus

Jos eläimellä on virtsaamisvaikeuksia ja virtsa on sameaa, veristä tai pahanhajusta, kyseessä on joko virtsatietulehdus tai vakavampi virtsakivitapaus. Joskus näiden kahden erottaminen on vaikea, mutta pääsääntöisesti virtsakivipotilas on jatkuvasti tuskainen; mahaontelon lihakset kouristelevat eläimen yrittäessä tyhjentää rakkoaan, ja silti tuloksena on usein vain muutama verinen tippa, aina ei sitäkään.

Pelkän tulehduksen ollessa kyseessä (virtsakiviin liittyy yleensä myös jonkinasteinen tulehdus) eläin on niin ikään kivulias, mutta pystyy virtsaamaan enemmän. Virtsakivitapaukset vaativat aina kiireellistä apua eikä omistaja voi juuri itse tehdä muuta kuin kuljettaa eläimen hoitoon. Mikäli sinulla on epäilyksiä vaivan todellisen luonteen suhteen, ota yhteys eläinlääkäriin; virtsakivet voivat johtaa virtsamyrkytyksen kautta kuolemaan.

Korvatulehdus

Kun korva on tulehtunut, eläin aristaa korvaa (ravistelee, kulkee pää kallellaan, raapii) ja korva punoittaa ja saattaa myös haista pahalle. Joskus akuutit korvatulehdukset aiheuttavat myös yleisoireilua, kuten syömättömyyttä, apatiaa ja kuumeilua.

Lievän korvatulehduksen ensiavuksi riittää korvan huolellinen puhdistus ja käsittely jollakin rauhoittavalla, reseptivapaalla korvatippavalmisteella. Haluton, kuumeileva lemmikki täytyy aina viedä eläinlääkärille.

Silmätulehdus

Silmätulehduksessa ei aina välttämättä ole kyse bakteerin aiheuttamasta ongelmasta - myös fysikaaliset tekijät, kuten voimakas tuuli, voivat aiheuttaa herkille yksilöille silmäoireita. Siksi silmää kannattaa seurailla jonkin aikaa ennen kuin ryhtyy varsinaiseen hoitoon. Tietyillä roduilla sallitaan lievä silmävuoto normaalina. Yleensä bakteerillinen tulehdus aiheuttaa paksua rähmää, kun taas esim. tuulen aiheuttama oireilu on kirkkaampaa silmävuotoa. Tällöin vuotavat usein myös sieraimet. Lisäksi silmäluomet ovat yleensä selvästi turvonneet ja kutisevat.

Jos silmässä on selvä kutina tai punoitusta tai jos lemmikki pitää silmää puoliummessa, silmätulehdus on hoidettava. Samoin tietysti tapaturman aiheuttama silmävamma on hoidettava eläinlääkärillä.

Oksettaminen

Jos olet juuri nähnyt lemmikkisi syövän jotain epämääräistä, ja epäilet esim. rotanmyrkkyä, ensiavuksi käy tavallisen ruokasuolan syöttäminen, kunnes eläin oksentaa. Yleensä keskikokoiselle koiralle riittää puoli ruokalusikallista suolaa, mutta määrissä voi olla suuriakin vaihteluita. Kun koira alkaa lipoa huuliaan ja maiskutella, sillä on jo paha olo, tällöin suolaa ei pidä enää antaa. Anna eläimelle oksentamisen jälkeen runsaasti raikasta vettä.

Lemmikki ei tietenkään ota suolaa mielellään, mutta suola on syötettävä vaikka väkisin. Oksettamiseen ei pidä ryhtyä, jos eläimen epäillään syöneen jotain syövyttävää ainetta tai jonkin terävän esineen.

Ummetus

Ummetus on etenkin vanhojen, vähän liikkuvien eläinten vaiva. Ummetuksen ensiavuksi sopii paraffiiniöljy, jota annetaan suuhun eläimen koosta riippuen 1-5 millilitraa 2-3 kertaa päivässä. Myös peräruiskeet (esim. Microlax) tulevat kysymykseen, joskin niiden teho on yleensä heikompi. Mikäli ummetus jatkuu pitkään, voi tila muuttua eläimelle kivuliaaksi - tällöin se tarvitsee eläinlääkärin apua. Paraffiiniöljyä ei pitäisi antaa eläimelle kovin pitkiä aikoja kerrallaan, sillä pitkäaikainen käyttö heikentää ravintoaineiden imeytymistä suolistossa.

Vahinkoastumiset

Mikäli havaitsen, että uros on jo pääsyt kiimaisen nartun selkään, ei sinun kannata enää puuttua asiaan. Todennäköisesti vahinko on jo ehtinyt tapahtua, etkä luultavasti saisi edes urosta irti. Jos uros riuhtaistaan irti väkisin, sille voi tulla pahojakin vammoja.

Jos vahinko on päässyt tapahtumaan, nartulle voidaan antaa estrogeenipistos, joka estää mahdollisten alkioiden kiinnittymisen kohdunseinämään. Tämä pistos tulisi antaa viiden päivän sisällä astumisesta, mieluiten kuitenkin kolmen vuorokauden kuluessa. Jatkuvaan ehkäisyyn estrogeenia ei sivuvaikutustensa vuosi suositella.

Rotanmyrkytys

Rotanmyrkytys (warfariinimyrkytys) oireilee väsymyksenä, pahoinvointina ja ennen kaikkea erityyppisinä verenvuotoina. Verta voi vuotaa esim. suusta tai korvasta tai eläin voi ripuloida verta.

K-vitamiinitabletit (Konakion) sekä hiilitabletit sopivat alkuoireiden ensiavuksi. K-vitamiinitabletteja annetaan 1-2 kappaletta aamuin illoin eläimen koosta riippuen, ja kuuria tulisi jatkaa ainakin viikon ajan. Lemmikille olisi hyvä juottaa myös runsaasti nestettä. Mikäli verenvuoto on runsasta, potilas on vietävä lisäksi lääkärille K-vitamiinipistosta ja tiputusta varten.

Mahalaukun kiertymä

Mahalaukun kiertymä eli torsio on erityisesti suurten syvärintaisten koirarotujen ongelma. Kyseessä on AINA HÄTÄTAPAUS, jolloin koira täytyy toimittaa lääkäriin niin pian kuin mahdollista. Torsiokoira yrittää tyypillisesti oksentaa, mutta mitään ei tule ulos. Potilaalle ominainen on ns. rukousasento, jossa eläin kipua helpottaakseen makaa eturuumis maassa, mutta takapuoli kohotettuna. Koira on olemukseltaan selvästi tuskainen, ja mahassa saattaa näkyä turvotusta. Mikäli eläintä ei nopeasti toimiteta hoitoon, seurauksena on mahalaukun seinämän kuolioituminen ja mahdollinen repeäminen sekä shokkia seuraava kuolema. Torsiota tulisi epäillä aina, jos koira yhtäkkiä muuttuu tuskaiseksi yrittäen jatkuvasti oksentaa.

Mahalaukun kiertymän ennaltaehkäisemiseksi on suurilla koirilla tärkeää välttää liikuntaa heti syömisen jälkeen - varsinkin runsaan kuivamuona-aterian jälkeen tehty pitkä ulkoilulenkki on tässä suhteessa vaarallinen.

Vierasesineet

Vierasesine voi olla eläimellä sisäisesti (esim. nielaistu kivi) tai ulkoisesti (ongenkoukku huulessa). Sisäisen vierasesineen oireita ovat jäykkä liikehdintä, voimakas kipu mahaontelon alueella, raju oksentelu ja mahdollisesti verensekainen ripuli. Alussa eläin on rauhaton ja kivulias, mutta myöhemmin tila saattaa johtaa shokkiin, joka on aina hätätilanne. Shokin tuntomerkkeinä ovat esim. vaalean sinertävät limakalvot ja heikko pulssi sekä korvien ja tassujen viileys.

Mikäli eläimen on nähty juuri nielaisseen vierasesineen, voi yrittää oksennuttaa suolalla. Jos esine on vähääkään terävä, ei oksennutukseen tule kuitenkaan ryhtyä, vaan on välittömästi otettava yhteys eläinlääkäriin. Eläintä ei myöskään saa oksettaa, jos se on nielaissut jotain syövyttävää.

Ulkoinen vierasesine tulisi mieluiten poistaa mahdollisimman nopeasti, vaikkei se eläintä vaivaisikaan, sillä tulehtuminen hidastaa paranemista ja vaikeuttaa itse vierasesineen poistoa.