|
Kesäleiri
Haverissa 2.-4.8.2002
(Julkaistu: Barry Uutiset 3/2002)
Jälleen kerran
oli kesän kohokohta barrylaisille edessä, kun elokuun
ensimmäinen viikonloppu koitti ja oli Haverin aika.
Merja ja minä
suuntasimme poikinemme jo torstaina kohti tutuksi tullutta paikkaa,
kylläkin eri autoilla... eikä ihan peräkanaa...
Kun pääsin Donin kanssa perille, viritin melkein ensi
töikseni paritalon puolikkaaseemme narun ja kevytpeitteen
erottaaksemme pojat toisistaan; siis noin ainakin tuijotuspuolta
ajatellen... Ehkä siitä lähti huhu liikkeelle,että
puheenjohtaja ja sihteeri ovat riidoissa keskenään,
kun on pakko jakaa kuisti puoliksi... Joo- olemme vain sen verran
viisastuneet vuosien varrella,että enää emme matkusta
poikinemme samassa autossa; puhumattakaan, että asuisimme
samassa huushollissa!
Kun Merja sitten
saapui Oliverin kanssa, oli autoon pakattu ilmastointilaite Oliveria
varten: Oliver oli päässyt jossain välissä
haistelemaan naapurin juoksuaikaisen tytön jälkiä,
eikä ollut vieläkään rauhoittunut - josko
viileä ilma auttaisi... Ei muuten auttanut; jossain vaiheessa
Åke nimesi Oliverin "Olli Onnettomaksi", kun ulinaa
ja meteliä piisasi...
Siinä asetuttiin
taloksi ja rauhoituttiin ja perjantaina saapui mökkiin Åke
kera Benjaminin - se siitä rauhasta.... Perjantaina saapuivat
myös monet muut, joten ilta sujuikin leppoisasti ystävien
kanssa aikaa viettäen!
Lauantaina oli ohjelmassa
kahvitilaisuus, joka oli vähäväkinen, mutta sitäkin
rennompi, puheenjohtaja jopa meinasi unohtaa toivottaa meidät
KAIKKI JOUKOLLA tervetulleiksi, kun meitä oli koolla niin
runsaslukuisesti... Ennen illan ohjelmaa pystytimme vielä
harjoituksen vuoksi lahjoituksena saamamme uuden "tuomarikatoksen".
Suurena apuna oli Jari, joka ei yhtäkään kirosanaa
sanonut, päinvastoin, vain rauhallisesti kuunteli Sadun ohjeita.
Yötä ajatellen kiikutimme katoksen turvaan Soilen bussin
taakse rautaisten naisten valvontaan!
Lehtimäen Timon
keksimän ja apureineen pystyttämän "temppuradan"
vuoro oli seuraavana! Mukana tietysti myös Timon kuuluisa
ja armoton sekuntikello... Agilityn jipoksi oli tällä
kertaa otettu hulahulavanteen pyöritys kolme kertaa olemattomien
vyötäröidemme ympäri. Siinäkös sitä
naurua riitti, kun jokainen sai nauraa myös itselleen; ei
näet ole mikään helppo homma samanaikaisesti pitää
taluttimessa koiraansa ja pyöräytellä sirosti vannetta...
Dopingkohua agilityssä herätti näyttelytuomarin
mukanaan tuoma vinkulelu, jota kuulemma myös jackrussellinterrieriksi
kutsutaan. Asiantunteva handleri nimittäin "nosti"
kyseistä otusta taitavasti yli esteiden; ilmeisesti ennätysajan
toivossa...
Handleria ei kuitenkaan
oltu viimeiseen asti trimmattu, koskapa hänelle tuotti hieman
vaikeuksia asettaa tämä pieni otus maahan agilityn päätteeksi!
Agilityn jälkeen oli vuorossa pullonheittokisa, johon osallistui
myös ulkopuolisia osanottajia. Tikanheitossa taas hyvät
heittäjät pärjäsivät ja kisa oli nopeasti
ohi. Sitten pikkuväelle kaikki samat kuviot: tikanheittoa,
agilityä, limsanjuontikisaa, ja kun vielä kaikki palkittiin,
näyttivät kaikki myös tyytyväisiltä!
Hauskaa oli!!
Illan pimetessä
alkoivat mökkien liepeillä leijua lämpenevien saunojen
ja grillien huumaavat tuoksut; liekö sitten lauantai-illan
huuman syytä, että sunnuntain valjetessa oli hieman
hankalaa nousta ylös ja lähteä rannalle kokoamaan
näyttelykehäämme... Paikalle auttamaan saapuivat
onneksi myös Tervakorven Eko ja Arja.
Eikä sitten
muuta kuin koirat kehään! Onneksemme olimme saaneet
luontevan tuomarin; Anne Härkösen alias Tintin, joka
ei hermostunut, vaikka välillä kehäsihteeri juosutti
jonkun koiraa ja valokuvaaja hyppeli kehässä! Kiitos
Tintti! Kiitos myös Koskelan Sarille; mihin joutuisimmekaan
ilman sinua? Apunaan hänellä oli Birgitta Lehtimäki
ja Satu Valtonen; kaunis kiitos myös heille!
Erityiskiitokset
upeille kehä- ja arpajaispalkintojen lahjoittajille: Musti
& Mirri Vantaalta, Hill's, KN-Trading (Hundköket) Kemiöstä
sekä Viking Line - unohtamatta kaikkia muita, jotka olivat
kortensa kekoon kantaneet! Näyttelyn jälkeen oli aika
pistää pillit pussiin ja lähteä myöhäiselle
lounaalle ravintola Kulta Casinoon. Siellä saimme ihailla
Arjan ja Ekon uskomatonta kokoelmaa bernhardinkoirapostikorteista;
kiitos! Lopuksi vielä erään mukana olleen lausahdus:
"Risteilypalkintoja meni sinne sun tänne - toivottavasti
te, jotka menette sinne, osaatte myös ensi vuonna tänne!"
Sitä toivoo
myös Marianne; pitäkäähän huolta itsestänne
ja tuivertakaa karvaisianne!
|
