|
Kesäleiri
2001
(julkaistu: Barry Uutiset 3/2001)
Haveriin
jälleen kokoonnuimme ja leikkimielellä kisailimme…
Osa
porukasta saapui jo torstaina hyvissä ajoin mökkejään
varustelemaan ja paikoillensa asettumaan sekä tietysti tuttuja
tapaamaan.
Tänä
vuonna suurin osa saapui paikalle perjantain kuluessa, ja niinpä
perjantai-iltana kaikuikin sitten jo Viljakkalan rannoilta barryjen
haukku ja omistajien riekku.
Perjantaiksi
ei oltu järjestetty mitään virallista ohjelmaa,
eipä sitä siihen hätään olisi tarvittukaan;
riitti kun sai tavata tuttuja pitkästä aikaa. Lauantaina
sitten aloitimme sen "virallisen" toiminnan. Aloitimme
tutulla tyylillä, kahvitilaisuudella. Puheenjohtajamme Merja
toivotti meidät kaikki taas tervetulleiksi Birgitan ja Piritan
leipomien herkkujen kera. Tällä kertaa olimmekin päättäneet
luennolla istumisen sijaan toimia luppakorvat huomioon ottaen,
ja Lehtimäen Timon ehdotuksesta lähdimme tutkailemaan
Haverin seutua. Matkalla ratkoimme visaisia tehtäviä;
kerrankin tuli tutustuttua vähän muuhunkin kuin omaan
mokkiin ja ystäviin. Kiitos Timo! Tällä kertaa
ei ollut käynnissä nopeuskisa ajanottoineen, kukin kiersi
seikkailupolun omaan tahtiinsa. Lisäksi palkitsimme taluttajien
sijasta nelitassuiset ystävämme: viimeisellä etapilla
oli näet kätketty ämpärin alle possunkorva.
Sen kun löysi, palkkioksi sai sen myös syödä.
Yksikään ei jäänyt ilman, Mooses tosin olisi
halunnut jotain parempaa, liekö sitten lahjoittanut possunkorvan
isännälleen, tai vaihtanut johonkin herkullisempaan...
Ahnein koirista taas oli Pentu-Benjamin, joka kisan alussa nappasi
koko siankorvia sisältävän pusin itselleen. No,
onneksi saimme pussin ja korvat takaisin.
Luontopolun
jälkeen saimmekin sitten levähtää hetkisen
ennen rantatouhuja, kukin tahollaan saunaa lämmittäen,
grillaten tai muuten vaan rauhallisesti ottaen ja valmistautuen
illan koitoksiin. Tässä vaiheessa alkoikin, yllätys
yllätys, sataa tihuuttaa vettä taivaalta. Jokainen varmasti
mielessään toivoi sateen loppuvan ennen rantajuhlia,
kyllä se loppuikin, mutta vain hetkeksi. Onneksi kukaan meistä
ei ollut sokerista, eikä siis ollut pelkoa sulamisesta. Rantaan
vaan, koko porukka... Taas oli Timo kumppaneineen rakentanut meille
erittäin hyvän agilityradan kielenkiintoisine esteineen.
Odottelimme vain, että vetouistelun kisaajat jättävät
koko rannan meidän käyttöömme. Yksi toisensa
jälkeen uistelijat poistuivat ja juhlat alkoivat. Agilityssä
voiton veivät Tanja ja Martta, toiseksi tulivat Jani ja Osku
ja kolmannelle tilalle sijoittuivat Birgitta ja Piski. Seuraavaksi
kisailtiin ohrajuoman ja voileipäkeksien kera. Ensin piti
juoda lasillinen juomaa pillillä ja lopuksi vielä päälle
viheltää; että näytti kuulkaa hauskalta! Nopeimmin
urakasta selvisivät Santtu, jaetulle toiselle sijalle itsensä
viheltivät aviopari Birgitta ja Timo. Ovat tainneet salaa
yhdessä iltaisin harjoitella... Kolmanneksi sijoittui Jani.
Tikanheitto
oli vuorossa seuraavaksi; siinä oli kerrankin muilla mahdollisuuksia
kun Haapakosket eivät Arskan työesteiden takia voineet
jäädä illanviettoon. Tosin vettä tuli siinä
vaiheessa jo sen verran, että taisi tikkataulukin välillä
hämärtyä. Miehistä parhaan tuloksen heitti
Mako ja naisista paras oli Soile. Pullonheitossa ensimmäisen
pullon sai itselleen Aarne ja toisen vaimonsa Soile, hyvin heitetty!
Sitten aloitimmekin jo arpajaiset. Upeita palkintoja oli taas
läjäpäin, kiitos kaikille kerääjille
ja lahjoittajille. Toivottavasti kaikki saivat jotain.
Siitä
sitten poistuimme mökillemme, kuka enemmän kuka vähemmän
märkänä, mutta toivottavasti tyytyväisinä.
Saunan kautta ja kuivat vaatteet päälle ja taas menoksi...
Sunnuntaina
paistoi taas aurinko. Kun näyttelymme alkoi, vesisade oli
enää muisto vain. Lämmin kiitos tuomarillemme Antti
Monoselle onnistuneesta näyttelypäivästä.
Sekä
lauantain rantajuhlien kisojen että sunnuntain näyttelyn
tulokset löytyvät toisaalta lehdestä. (toim.
huom. ei löydy netistä)
Kiitokset
kaikille leirille ja näyttelyyn osallistuneille, ensi vuonna
otetaan uusiksi!
M
& M
|
