|
"Keisari"
Napoleonin aamutoimet
(julkaistu: Barry Uutiset 4/2002)
Osissa:
Napoleon: Bernhardinkoira (perheessä on myös toinen
berkku, Sibelius)
Mamma: Napoleonin emäntä
Iskä: Napoleonin isäntä
Tino: yksi perheen lapsista
On
tavallinen arkiaamu, ja mamma nousee ensimmäisenä keittämään
kahvia ja lukemaan aamun lehteä. Ja kun hän avaa makuuhuoneen
oven, niin siellä tapittaa meidän söpö "pieni"
fiffarimme toivottaen hyvät huomenet suurella hännällään,
joka heiluen ilosta osuu seinään herättäen
varmaan koko kerrostalonkin samalla.
No...
kun mamma sitten menee keittiöön ja laittaa makuuhuoneen
oven kiinni jättäen Tinon ja iskän autuaasti vielä
kuorsaamaan, niin Napoleon seuraa emäntää keittiöön
ja läsähtää lattialle maate ja jos ei äsken
hännän heilutukseen herännyt koko talo, niin nyt
taisivat sitten ne loputkin herätä! Sitten emäntä
avaa aamun lehden ja aloittaa... tai siis yrittää..
lukea lehteä, Napoleon nousee ylös ja parkkeeraa itsensä
emännän kainaloon ja laittaa päänsä keittiön
pöydälle lehden päälle samalla kuolaten lehteä
lukemattomaan kuntoon. Näin sitten jatketaan noin puoli tuntia
kunnes tulee aika jolloin pitää herättää
iskä ja Tino.
Mamman
ei tarvitse kuin ottaa vellimukin (Tinon aamujuoma) esille, niin
se on signaali Napoleonille joka syöksähtää
makuuhuoneen oven taakse, hännän taas paukahdellessa
seinään, ja mikäli isäntä on onnellisesti
onnistunut nukkumaan tähän asti, niin nyt on sitten
viimeinen hetki herätä. Mamma aukaisee makuuhuoneen
oven jonka jälkeen Napoleon singahtaa suoraan sänkyyn
muutamalla loikalla ja lysähtää puoliksi isännän
päälle asettaen poskensa isännän poskea vasten.
Ja jos isännän kasvot ovat peiton alla, niitä ruvetaan
sitten kaivamaan sieltä kunnes isännän kasvot ovat
tarpeeksi esillä jotta voidaan edellä mainittu rituaali
hoitaa. Siinä sitten onnellinen bernhardilaisen omistaja
makaa koiransa kanssa noin vartin ihmetellessä että
miksi... oi miksi hankinkaan tämän ihanan kuolaavan
"fiffarin".
Isäntä
sitten onnellinen virne naamallaan, jossa myös äskeisen
tapahtuman sivutuote eli kuola vielä valuu, tulee pois makuuhuoneesta
ja valmistautuu aamulenkille näiden niin rakkaiden koirien
kanssa. Ulkona suoritetaan ihan tavalliset toimenpiteet... ei
mitään ihmeellistä.
Sitten
saavutaan sisälle ja kilpajuoksu vesikupille voi alkaa. Eteisestä
otetaan hirveät vauhdit ja katsotaan kumpi berkuista on ensimmäisenä
juomassa ja se joka on ensimmäisenä juomassa, onkin
yllättäen se häviäjä, koska toiseksi
jäänyt rupeaa jostain kumman syystä astumaan juomassa
olevaa koiraa kuolaten tämän selän.
Isäntäpä
tällä aikaa onkin raahautunut keittiön pöydän
ääreen ja vuorollaan rupeaa lukemaan lehteä, mitä
siitä kuola- ja lehtimöykystä voi enää
lukea. Napoleonpa sitten huomaa tämän ja änkeää
päänsä taas siihen kainaloon tökkien kättä
missä piripintaan kaadettu kahvimuki on no... loputhan arvaattekin.
Emäntä
sillä välin on hipsinyt pesuhuoneeseen meikkaamaan tai
tekemään mitä yleensä naiset peilin edessä
sitten tekevätkään. Napoleon muistaakin yhtäkkiä
olevansa nälkäinen, se ravaa keittiöstä pesuhuoneen
ovelle ja rupeaa "murisemaan" emännältä
aamupalaa. Tunnetustihan kerrostaloissa on hyvät äänieristeet
varsinkin vessoissa ja pesuhuoneissa, voitte vain kuvitella miten
se murina raikaa ympäri taloa aamuvarhaisella kun muutenkin
on vielä hiljaista , nyt on jo koko 10 kerroksinen kerrostalo
varmaan hereillä. Eipä auta kun emännän keskeyttää
kaunistautuminen ja mennä antamaan sitä ruokaa rakkaalle
"fiffarille". Nyt varmaankin ihmettelette että
miksi isäntä ei anna sitä aamupalaa kun siellä
keittiössä jo valmiiksi on! Ei voi, kun isännän
antama ruoka ei ole läheskään niin hyvää
kuin mamman antama ruoka. Tai ainakin Napoleon on sitä mieltä,
vaikka samaa ruokaa saa molemmilta. (Tämä on testattu
juttu)
Siinä
sitten Napoleon onnellisesti puputtaa mamman antamaa aamupalaa.
Syötyään ja juotuaan noin 10 litraa lähderaikasta
vettä, pyyhkii hän suupielensä ohimennen isännän
housunpunttiin, tätähän isäntä ei huomaa
vasta kuin töissä.
Sen
tehtyään Napoleon parkkeeraa itsensä keittiön
ja eteisen väliselle kynnykselle, jotta kukaan ei voi liikkua
ilman että pitää loikkia hänen yli kuin pika-aituri
Arto Bryggare parhaina vuosinaan. Kuuluuhan hyvän ruoan päälle
tietenkin päästää kunnon röyhtäisy,
senhän tämä etikettitietoinen jätti- Fifi
tekee ilman muuta ja muutama muu ääni taitaa kuulua
kuvioihin myös. Ja kaikki aamutoimet tapahtuvat hänen
majesteettinsa valvonnan alla, välillä jotain kommenttia
kuuluu "murinan" muodossa.
Sitten
on eron haikea hetki ja isäntä lähtee töihin
vilkuttaen ovelta. Napoleon jää eteiseen vielä
häntää heiluttamaan ja menee maahan kuin alistuen
kohtaloonsa. Niin myös muutkin lähtevät aikanaan
päivän rientoihin jättäen nämä ihanat
jättikokoiset "puudelinsa" vartioimaan kotiaan.
Tiedä häntä mitä bileitä päivän
aikana onkaan, mutta aina ovat iloiset bernhardilaisemme vastassa
kun töistä tulemme.
Ja
seuraava aamu sama show!
|
