|
Barry
Klubin kesäleiri italialaisen turistin silmin
(julkaistu: Barry Uutiset 3/2003)
Johdatus
Paolan kirjoittamaan kesäleirikertomukseen
Alkaessamme
miettiä Paolan vuosittaisen vierailun ajankohtaa, kysyin
häneltä haluaisiko hän lähteä minun ja
avomieheni Kimmon kanssa Barry Klubin kesäleirille. Haverista
Paola pääsisi näppärästi meidän
kyydillämme Ouluun eikä hänen tarvitsisi maksaa
junalipusta. Paola innostui ajatuksesta, ja niin hän saapui
pääkaupunkiimme torstaina 24.7.2003. Olimme Kimmon kanssa
sen viikon kyläilemässä parhaan ystäväni
luona Helsingissä ja Paola pääsi näppärästi
matkustamaan kanssamme Helsingistä Haveriin.
Alun
perin tutustuimme Paolaan vuonna 2001 Internetin välityksellä
ennen hänen tuloaan Helsinkiin vaihto-oppilaaksi. Paola etsi
ICQ-nimisen ohjelman avulla suomalaisia nuoria, joilta hän
voisi saada tietoa Suomessa asumisesta. Meidän ystävyytemme
syveni ja niinpä Paola tuli ensimmäisen kerran kyläilemään
luonamme maaliskuussa 2002. Siitä lähtien hän on
käynyt Oulussa muutaman viikon kerrallaan kerran tai kahdesti
vuodessa, ja me odotamme Kimmon kanssa innolla tilaisuutta päästä
käymään Torinossa Paolan luona.
Puhumme
Paolan kanssa englantia, joskus kirjoittelemme suomeksi. Paola
kun on opiskellut suomenkieltä harrastuksenaan ja näin
hän voi harjoitella. Hän myös ymmärtää
jonkin verran suomea puhuvia ihmisiä, kunhan puhe ei ole
epäselvää tai liian nopeaa. Niinpä mekin käytämme
englannin lomassa välillä suomenkielisiä sanoja,
kun englanninkielinen vastike ei tule heti mieleen tai kun suomenkielinen
sana on helpompi sanoa. Tällaisia sanoja ovat mm. mökki",
"hyttynen" , "makkara" ja "remontti"
(tarkoittaen kaikkea mahdollista korjaamista tietöistä
rakennusten kunnostukseen).
Paola
tuntui viihtyneen leirillä, vaikka kielivaikeuksien vuoksi
ei pystynytkään ottamaan osaa kaikkiin tapahtumiin täysipainoisesti.
Myös Kimmon kanssa meillä oli jälleen erittäin
mukavaa ja kiitänkin kaikkia ystävällisyydestä
ja hyvästä seurasta. Ensi vuonna taas uudestaan, silloin
toivottavasti oman bernhardinkoiran kanssa. Ja eipä sitä
tiedä, vaikka Paolakin olisi joskus taas mukana. :)
Päivi
J.
PS.
Toivottavasti olen osannut suomentaa Paolan (ensin italiaksi ja
sitten englanniksi kirjoittaman) tekstin siten, että kirjoituksen
alkuperäinen, positiivinen ja hieman humoristinen ote säilyi.
:)
Ja
näin Paola koki kesäleirin
Ystävieni Päivi Jukan ja Kimmo Kosken pyytäessä
minua ottamaan osaa bernhardinkoira-tapahtumaan, täytyy myöntää,
että idea kauhistutti minua hieman, koska minulla ei ole
erikoisemmin kokemusta koirista. Näin mielessäni kuvan
suurista koirista, jotka ensimmäisen tilaisuuden koittaessa
hyppäisivät minua vasten kuolalitrojen virratessa vaatteilleni,
vähän niin kuin Beethoven-elokuvassa.
Kotimaassani,
Italiassa, bernhardinkoirat eivät enää kuulu "muodikkaisiin"
koiraryhmiin, ja kaupungissa on aika harvinaista törmätä
bernhardilaista kävelyttävään koiranomistajaan.
Yhtenä
ensimmäisistä asioista, jonka huomasin Haverissa, oli
monien lyhytkarvaisten koirien mukanaolo. Totaalisen tietämättömänä
asiasta luulin, ettei sellaisia ole edes olemassa. Lyhytkarvaiset
bernhardinkoirat kun ovat Italiassa harvinaisempia kuin pitkäkarvaiset.
Haverin
kesäleiri on ollut minulle erikoinen kokemus: ensimmäinen
kerta kun olen oikeassa "mökissä" järvineen,
puineen ja kaikkine muine seikkoineen, joita oletinkin suomalaiseen
mökkielämään kuuluvan. Mukaan lukien "hyttyset"...
Se
"mökki", johon me majoituimme oli erittäin
mukava, vaikkakin melko täysi: kuusi ihmistä ja kaksi
koiraa (jotka kokonsa puolesta veivät likipitäen kahden
ihmisen tilan, vaikka olivatkin vielä pentuja!).
Ensimmäinen
päivä meni ohi nopeasti ja onnellisesti. Aamulla järjestettiin
tapahtumaan johdattava kokoontuminen, josta en osaa kertoa sen
tarkemmin, sillä minun täytyy myöntää,
etten ymmärtänyt paljoa. Syynä tähän
ei ollut niinkään tietämättömyyteni koirista
vaan suomenkielestä. Sen jälkeen meillä oli kävely
koirien kanssa kauniissa maisemissa aurinkoisena päivänä
(...jos "hyttyset" eivät olisi olleet paikalla,
kävely olisi ollut epäilyksettä täydellinen!…).
Aamupäivän päätteeksi oli jokseenkin "kiireinen"
lounas, sillä ruokailun yhteydessä yritimme Päivin
ja Kimmon kanssa tarkistaa tietokilpailulomakkeet ajoissa ja oikealla
tavalla, mikä oli hieman mutkikasta, koska meidän täytyi
puhua kahta eri kieltä.
Iltapäivällä
otimme kentän laidalta osaa koirien näyttelykoulutustilaisuuteen,
joka järjestettiin osaksi seuraavan päivän koiranäyttelyn
vuoksi. En ollut koskaan nähnyt tämän tyyppisen
kilpailun menettelytapoja ja vilpittömästi ajattelin,
että sen perusteella mitä olin nähnyt televisiossa,
olisin luullut sen olevan paljon helpompaa. Nyt huomasin, että
oikeasti se vaatii hyvää koira-omistaja –suhdetta
ja hämmästyttävää molemminpuolista ymmärtämystä,
jotta koira saataisiin esiintymään näyttelyssä
niin kuin sen kuuluukin.
Tuon
"kovan työn" jälkeen grillattiin perinteisiä
"makkaroita" ja niille, jotka halusivat, oli mahdollisuus
saunomiseen. Sellaiselle turistille kuin minä, tällainen
tapahtuma oli lähes kuin näytös suomalaiseen "illanviettoperinteeseen".
Seuraavana
aamuna oli kesäleirin "suuri päivä":
lopuksi jaettaisiin näyttelyssä palkinnot koirille.
Valitettavasti heräsin sinä aamuna varsin myöhään,
sillä me kaikki menimme nukkumaan reilusti puolenyön
jälkeen, ja näin vain loppuosan lyhytkarvaisten bernhardinkoirien
näyttelystä. Väliajalla järjestettiin arvonta
ja tällä kertaa jopa minä, joka en koskaan Italiassa
voita mitään, onnistuin voittamaan jotain: koiranruuan
säilytyspurkin. Toivon ettei kukaan "närkästy"
siitä, että mennessäni takaisin kotiin purkkia
käytetään itse asiassa kalanruuan säilyttämiseen!
Minun pienet kalani tulevat varmasti olemaan erittäin iloisia
nähdessään niin suuren rasian täynnä
ruokaa…
Kun
arvontapalkinnot oli jaettu, lähdön hetkemme oli koittanut.
Meidän kun piti matkustaa useita satoja kilometrejä
ja halusimme saapua Ouluun ennen iltaa.
Minun
täytyy myöntää, että tämä tapahtuma
on antanut minulle mahdollisuuden nähdä bernhardinkoiria
epäilyksettä pintaa syvemmältä, mikä
on ollut erittäin mielenkiintoista. Erityisesti jos ajattelen
seuraavaa kertaa, kun näen Päivin ja Kimmon, jolloin
todennäköisesti mukana on myös uusi tuttavuus:
bernhardinkoira nimeltään Pyry. Sitten en ole yhtään
kauhuissani: tiedänhän mitä on odotettavissa.
Olen
vilpittömän iloinen Haverissa vietetystä ajasta
ja haluaisin hyödyntää tässä mahdollisuuden
sanoa kiitokset Mr. Risto Lahdelle hänen vieraanvaraisuudestaan.
Paola
Bessone - Torino (Italia)
Aiheeseen
liittyvä juttu:
Barry
Klubin 10-vuotiskesäleiri
|
