|
Bernhardinkoira
matkustaa osa 1
(julkaistu: Barry Uutiset 4/2002)
Martan
matka maailmalla
Kaikki
alkoi elokuussa 1999. Kiersimme kesälomareissulla ilman koiraa,
aikamme ei riittänyt käyntiin Sveitsissä, Grand
St Bernardin luostarissa, joten päätimme tehdä
uuden reissun. Tutkailtuamme reissun ajankohtaa huomasimme, että
juhannuksena 2000 oli Maailman Voittajanäyttely Milanossa,
mikä sopi reittiimme. Jotenka ei kun lomat lukkoon ja reissuun.
Lähtövalmistelut
alkoivat noin puoli vuotta aikaisemmin. Näyttelyyn
ilmoittautuminen (oli muuten huikea hinta, noin 700 mk). Perusrokotukset
olivat kunnossa, samoin tatuointi. Lisärokotuksena otimme
2 x leptospiroosi
(tarkennus) ja muutamaa päivää ennen lähtöä
ivomec-piikin sekä kaiken
varalta vielä "punkkipannan"(kaikki ulkoloiset).
Punkkipanta oli hyvinkin
tehokas: koirasta löytyi kaksi punkkia, molemmat kaulan alueelta!
Lauttavarauksen
vastaanottovirkailija antoi vaihtoehdoiksi koiran kuljetuksen
joko autossa tai kuljetusboksissa istuimen alla. Kerroin kyseessä
olevan bernhardinkoiran, jolloin virkailija hiukan nolostui. Hän
muistutti laivalla olevista eläinkiintiöistä paluumatkan
ajankohdan varauksesta.
Helteisenä
päivänä 18.6.2000 laina-Hiaceen pakkautuneena alkoi
Tallinnan
reissumme. Via Balticaa pitkin etenimme yöksi Puolan Suwalkiin.
Huonetta
varatessa virkailija kysyi koiran kokoa ja ihmetteli miten ison
huoneen
tarvitsemme. Iltalenkin teimme kylän vahtikoirien säestyksellä.
19.6.
suuntasimme Varsovan kautta Krakovaan. Varsovasta kävimme
ostamassa
tuulettimen Martalle ja kotoa olimme varanneet T-paitoja mukaan.
Erinomainen
cooleri! Pidimme siis koiran päällä olevan paidan
koko ajan märkänä. Krakovassa suuntasimme koiraystävien
leirintäalueelle, jossa meitä odotti viisiviikkoinen
tuleva vahtikoira. Martta olisi halunnut leikkiä, mutta oli
pakko estää.
Yövyimme alueella.
Hodari
hämmästytti
20.6.
aamulenkillä herätimme kylän vahtikoirat. Jatkoimme
matkaa
Etelä-Puolaan Zakopanen vuoristokylään. Oli kuuma
päivä Zakopanessa.
Kiersimme turistirysiä. Martta päätti lopettaa
kojujen kiertelyn ja heittäytyi selälleen kivetykselle
viilentääkseen oloaan. Paikallisia rupesi kerääntymään
ympärille. Huonon puolan kielen taitomme takia emme saaneet
selitetyksi, mikä koiraa vaivaa. Onneksi joukosta löytyi
paikallinen, joka osasi kaksi sanaa englantia: HOT DOG. Martalle
märkä paita päälle ja menoksi.
Slovanian
rajalla nauratimme tullivirkailijoita puetulla koirallamme. Paikalle
haettiin raja-aseman päällikköä myöten
koko henkilökunta. Papereista kukaan ei ollut kiinnostunut,
luulivat auton papereiksi. Erilaisia arvauksia sateli: koiralla
kenties yöpaita, vai peräti kylmä... Päätyivät
siihen, että koiralla on kylmä, tulevathan he Suomesta,
jääkarhujen maasta. Illaksi Budapestiin, leirintäalueelle,
joka tuotti kyllä pettymyksen. Iltalenkki kylällä
jäi lyhyeksi. HURJIEN vartiokoirien takia, jotka kävivät
niin kuumina, että kävivät toistensa kimppuun.
Esimerkiksi kaksi kaukasianpaimenkoiraa omistaja tuli erottamaan
luuta apunaan.
21.6.
aamulla startti Balatonjärvelle, ja Martta pääsi
mielipuuhaansa uimaan. Päivä meni uidessa ja löhötessä.
Huom! ravintolassa tarjoillaan wienerleike kahdella leikkeellä.
Suunnittelimme
Kroatian ja Slovenian läpiajoa Italiaan. Päädyimme
turvallisuussyistä kiertämään Itävallan
kautta.
22.6.
päivä ajelua. Yövyimme Venetsian liepeillä
olevalla leirintäalueella.
23.6.
Aamupäivällä kiertelimme Venetsiaa. Martta päätti
tehdä tarpeensa
keskelle keskustoria. Onneksi kakkapusseja oli mukana. Otteen
hetkeksi
herpaantuessa Martta yritti suikahtaa uimaan. Autolle kävellessä
löytyi Martan mielestä sopiva katettu kahvilaterassi,
joten päätimme jäädä, koska Marttaa ei
olisi saanut liikkeelle kuin kottikärryillä. Tarjoilija
kiirehti kysymään, tarviiko bambino aquaa? Siis, sii
ja meille maistui jäätelö. Martan hetken vilvoiteltua
pääsimme jatkamaan matkaa kohti Gardajärveä.
Elimme torstaipäivässä, mutta soitto Suomeen selvitti,
että olikin perjantai. Martan T-paita oli kuivunut, joten
oli aika päästä uimaan. Rannalla Martta tapasi
mukavan saksalaisen hovawartin, jonka kanssa oli kiva leikkiä.
Hotelli, johon sai koiran, löytyi ensi kysymällä.
Hotellin omistajalla oli hormoonihirviö dalmatialainen, joka
rakastui Marttaan ensi silmäyksellä. Aina pihaan ajaessa
hän oli vastassa ja yötkin vietti
huoneemme oven takana. Gardalla vietimme kaksi päivää.
25.6.
näyttelyaamuna ulkoilusta ei enää meinannut tulla
mitään
raiskaajadalmiksen pyöriessä ympärillä kuin
herhiläinen. Matkalla Milanoon,
keskustassa emme olleet varmoja reitistä näyttelyalueelle,
joten seurasimme
koira-autoja. Paikallistenkin ollessa epävarmoja reittivalinnoistaan,
peräänajo oli erittäin lähellä. Onneksi
Martta oli häkissä ja tavarat ympäri autoa. Loppujen
lopuksi pienten seikkailujen jälkeen pääsimme perille.
Auto parkkiin ja häkkiä raahaamaan (häkkikärry
unohtui kotiin). Sisääntulo sujui vaivattomasti. Kehästä
saimme numerolapun ja näyttelyluettelon. Lyhytkarvaisia bernhardinkoiria
oli 24 ja pitkäkarvaisia 50. Martta oli luokkansa neljäs.
Näyttelyssä vierähti päivä ja yhtä
kokemusta rikkaampana suuntasimme Hiacen kohti Sveitsin Alppeja
Grand St Bernardin luostariin.
(Jatkuu
2. osassa)
Tanja
& Martta
|
