Linkkejä
      Vieraskirja
      Sivuinfo

Barry Olympialaiset
(julkaistu: Barry Uutiset 2/2001)

Tänä vuonna emme suunnistaneetkaan talviriehan viettoon kenenkään pahaa aavistamattoman barrylaisen kotinurkille vaan Hiidenhelmi nimiseen majataloon. Hiidenhelmi sijaitsee Lempäälässä, joka taas sijaitsee Tampereen kupeessa ja on aivan ihanteellinen paikka koiramaiseen vapaa-ajan viettoon. Aikaisimpina vuosinahan barryt ovat viettäneet talviriehan yksipäiväisenä, mutta idean isäntä, Risto-setä on jo vuosia puhunut koko viikonlopun kestävästä talviriehasta ja nyt se päätettiin toteuttaa. Palaute talviriehasta on ollut pelkästään myönteistä, joten voi olla että saamme tästä tapahtumasta samanlaisen perinteen kuin mitä Haveri on ollut ja tulee olemaan.

Mutta sitten itse tapahtumaan. Auton pakkaaminenhan on jo meidän perheelle aika koettelemus, kun mukaan pitäisi mahtua jos jonkinmoista tapahtumaan liittyvää tavaraa (pokaaleita, ruusukkeita, valjaat, ahkio, sukset ym.), kolme lasta ja kaksi aikuista sekä tietysti meidän berdoggimme Piski.

Perille kuitenkin pääsimme (vaikkakin myöhässä). Ensimmäisen oli vuorossa tietenkin tavaroiden purku ja sitten pikainen hallituksen kokous. Hallituksen kokouksen jälkeen oli vuodossa Barry Klubin virallinen kevätkokous, jossa mm. palkittiin Vuoden Barryt ja Vuoden Barry-perhe, joka oli tänä vuonna Aarne ja Soile Sirkiä. Aarne ja Soilehan ovat melkein jokaisessa tapahtumassa mukana ja aktiivisimpia osallistujia saa hakea (eikä luultavasti löydä), eli palkinto meni juuri oikeaan osoitteeseen. Kokouksessa päätettiin myös muista tärkeistä asioista, mutta niihin en sen enempää puutu, koska niistä on varmasti toisaalla lehdessä. Tämän jälkeen olikin vuorossa erittäin maittava lounas. Lounasta olikin hyvä lähteä sulattelemaan ihka ensimmäisiin Barry Olympialaisiin.

Hallituksen kokouksen aikana oli olympiatoimikunta suunnitellut vaikka mitä hauskaa kaikkien päänmenoksi. Kilpailu suoritettiin pareittain ja ensimmäisenä lajina oli jääkiekko, jossa piti parien vuorotellen pujotella mailalla kiekkoa kuljettaen ja tyyli oli vapaa. Sitten oli vuorossa todella yleisöystävällinen laji eli parihiihto, joka oli taatusti hauskempaa katsottavaa kuin hiihdettävää. Välineinä oli yksi pari suksia (lue: hikilautoja), ja kuten urheilussa on tapana, osallistujille tuli kaikenlaisia kolhuja ja revähdyksiä ja katsojille kipeä vatsa nauramisesta. Eikä seuraavassakaan lajissa päässyt sen helpommalla nimittäin vuorossa oli koiran valjastus ja sen jälkeen koiran piti vetää lenkki ahkiota, jossa toinen kilpailija oli pulkassa toisen juostessa vieressä.

Sitten tuli laji, jossa ruokahalulla (koiran, jos olisikin ollut ihmisestä kysymys, niin allekirjoittanut olisi ollut varma ykkönen) ja hajuaistilla oli suuri merkitys. Maassa oli kolme ämpäriä ja yhden ämpärin alle oli kätketty possunkorva, joka piti löytää. Seuraavassa lajissa piti heittää lumipalloilla ämpäreihin, jotka oli sijoitettu eri kohtiin ja osumista sai pisteitä vaikeusasteen mukaan. Viimeisessä lajissa punnittiin kilpailijoiden kunto. Lasten liukuriin kiinnitettiin köysi ja kilpakumppanit vetivät ensiksi toiseen suuntaan määrätyn matkan ja sitten vaihdettiin vetäjää ja juostiin takaisin. Istumalihakset olivat todella hellänä tämän lajin jälkeen ja lujaa mentiin. Tosin vauhtia saattoi välillä hillitä se, että vetäjänä oleva henkilö oli huomattavasti köykäisempi kuin vedettävä. Myös lapsille järjestettiin oma kiekonpujottelukilpailu.

Kilpailuiden jälkeen olikin vuorossa tänä päivänä niin muodikasta elämysmatkailua, sillä halukkaat saivat kiivetä hurmaavan aasin selkään ja uskaliaimmat saivat ratsastaa aasilla pienen lenkin. Todella kokemisen arvoinen juttu.

Sitten lähdettiinkin jatkamaan illanviettoa sisälle ja vuorossa oli saunominen. Sanan jälkeen kokoonnuimme ravintolaan, jossa vietimme iltaa arpajaisten ym. Hauskanpidon merkeissä. Nautimme myös iltapalaa ja pikkuhiljaa väki alkoi vähetä ja viimeisetkin lähtivät unten maille.

Aamu alkoi allekirjoittaneella todella hienosti, sillä minulle ja Satu Revolle oli järjestetty lisää elämyksiä ja lähdimme kauniissa auringonpaisteessa ratsastusretkelle keskelle lumista maisemaa. Ratsuina meillä oli suomenhevonen ja se ihana aasi. Minä sain kunnian ratsastaa aasilla, koska olin mukamas pienempi. Ratsastuksen jälkeen menimme auttamaan näyttelyn järjestäjiä ja pian olikin näyttelyn vuoro. Merja kertonee toisaalla lehdessä näyttelystä lisää, mutta sen verran voin sanoa, että ei varmasti suuremmissakaan näyttelyissä ole ketään kuvattu niin paljon kuin nyt, sillä Hiidenhelmessä oli joukko saksalaisia opiskelijoita ja monilla oli kamerat ja videokamerat mukanaan ja suosio oli taattu.

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli erittäin onnistunut, ja koska Barryjen saunailta vietetään myös Hiidenhelmessä, väitän että siitä viikonlopusta tulee Haverin ohella yksi hauskimmista kesätapahtumista. Toivottavasti näemme siellä!

Terveisin
Birgitta Lehtimäki