|
Barry-patsaan
pitkä kotimatka
(julkaistu: Barry Uutiset 2/2003)
Nykyisin
on Internetin ansiosta helppo lähteä pikkukyliltäkin
ostoksille suuren maailman markkinoille. Kauppoja ja kauppatavaraa
löytyy varmasti joka makuun, mutta tässä kuitenkin
vain yksi pikku tarina pienen bernhardilaispatsaan pitkästä
kotimatkasta.
Me
olemme hakeneet Internetin kautta huutokaupoista kaiken maailman
bernhardilaistavaraa. Noissa postikorteissa olemme päässeet
jo päälle tuhannen kappaleen määrään,
erilaisia rotuun liittyviä kirjojakin on viitisentoista.
Eivätkä ole hinnoilla pilattuja. Antonio Morsianin upea
saksankielinen kirja tuli kotiin kannettuna hintaan 16 euroa,
jotkut ovat joutuneet samasta pulittamaan kuulemma nelisensataa
mummonmarkkaa. Halvin kirja on saatu hintaan yksi euro, tosin
postikulut kolminkertaistivat hinnan.
Hiljattain
suosikkisivuillemme www.ebay.com:iin ilmestyi huutokaupattavaksi
noin 30 cm korkea Barry-patsas, istuva bernhardinkoira tynnyri
kaulalla, lähtöhinta 16 dollaria. Ja ei muuta kun piruuttaan
tarjous sisään. Viikko vierähti, eikä kukaan
muu käynyt Barrya huutelemassa, joten se oli sitten meidän
hintaan 16 taalaa. Myyjä ilmoitti postikuluiksi runsaat 30
dollaria, joten ei muuta kun taalat matkaan ja odottelemaan. Viikon
päästä myyjä, Kaliforniassa asusteleva amerikankiinalainen,
ilmoitti maksun olevan perillä ja lupasi laittaa Barryn matkaan.
Parin
viikon päästä posti toi VR:n ilmoituskortin saapuneesta
paketista, paino 4,3 kg.
Soitto
kortissa olleeseen numeroon ja sieltä selvisi, että
paketti on tullut Atlantin takaa ja oli kuulemma Lahdessa, 150
km:n päässä. Lupasivat kuitenkin seuraavana päivänä
sen toimittaa. Ja niin siinä kävikin. Seuraavana päivänä
hurautti pihaan Transpointin iso kuorma-auto ja toi pienen paketin.
Paketissa oli tuo 16 taalan patsas, tehtaan pakkauksessa ja jopa
vaihtorahat oli mukana.
Mutta
melkoisen reissun tuo meille postikuluineen 47 dollaria maksanut
Barry oli tehnyt.
Tarkemmin
tutkittaessa löytyi pohjasta valmistusmaa, Kiina. Se oli
siis ensin reissannut yli Tyynen Valtameren Kiinasta Kaliforniaan,
mistä me sen ostimme. Sieltä USA:n postilaitos oli kiikuttanut
sen mantereen toiselle laidalle New Yorkiin ja Kennedyn lentokentälle,
josta se sitten oli jatkanut matkaa lentäen Suomen Turkuun.
Turussa huolintaliikkeen pojat olivat kiikuttaneet sen rautatieasemalle
ja edessä oli vielä junamatka meitä lähinnä
olevalle rautatierahdinpurkauspaikalle Lahteen. Asemia olisi kyllä
lähempänäkin, mutta ei rahtisellaisia, joten edessä
oli vielä puolentoistasadan kilsan loppuetappi tänne
maan korpeen. Ja samaan runsaan 30 taalan rahtihintaan kuului
siis kyyditys isolla kuormurilla meidän portille.
Tossa
se nyt istuskelee ikkunalaudalla kunniapaikalla ja toljottelee
lasittuneilla silmillään, kuinka Hermanni, Axel ja muutama
narttu telmivät kevätkuraisella pihamaalla. Mikäpäs
siinä on katsellessa, tuontikoiran, uudessa kodissa.
Tervaleijonat
|
