Linkkejä
      Vieraskirja
      Sivuinfo

Pelkästään mainonta näyttelymenestyksistä ei tee hyvää kasvattajaa, vaan jatkuva kehittyminen kasvattajana - myös omien ongelmien tunnustaminen eikä vain vikojen hakeminen toisesta kasvattajasta - kiinnostus rotuun ja sen ongelmiin, nykytilanteen seuraaminen ja taustojen tutkiminen.

Koiranjalostuksen tavoitteena on terve, hyväluonteinen rodunomainen koira. Koirilla on tavoiteltavia ja vaikeasti mitattavissa ja määriteltävissä olevia ominaisuuksia, joihin tulee aina kiinnittää huomio kun valitaan jalostuskoiria. Kasvattajan vaikeana tehtävänä on poimia tärkeimmät ja tavoitelluimmat ominaisuudet. Ominaisuudet periytyvät eri tavalla. Dominoivasti eli vallitsevasti periytyvät ominaisuudet näkyvät joka sukupolvessa, kun taas resessiivisesti eli väistyvästi periytyvät ominaisuudet tulevat esille, jos pentu on saanut ne molemmilta vanhemmiltaan.

Resessiivisesti periytyvä ominaisuus voi kulkea perimässä montakin sukupolvea ennen kuin se tulee esiin yhdistettäessä kaksi sopivaa yksilöä. Jalostuksen etenemisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että toivotut ominaisuudet säilyvät tai paranevat. Tulevan sukupolven olisi aina oltava edellistä parempi. Tämä voidaan saavuttaa käyttämällä jalostukseen vähintään keskivertoyksilöitä, sillä keskivertovanhemmista tulee keskivertopentuja. Huonoistakin vanhemmista voi tulla hyvällä onnella tähtikoira, mutta muut eivät välttämättä yllä rodun keskivertotasolle.

Nartun valinta

Jokaisella nartulla ei ole välttämätöntä teettää pentuja, vaikka sen vanhemmat olisivat kaikkien aikojen voitokkaimmat yksilöt. Pentujen saanti ei vaikuta nartun terveyteen kuten ei myöskään se, että narttu ei tee koskaan pentuja. Kasvattajaksi aikovan tulisi harkita tarkkaan, onko omasta nartusta jalostuskäyttöön ja onko sillä mitään annettavaa rodulle. Jalostusnartun tulee olla vähintään keskiverto koira, terve ja sillä pitää olla hyvä luonne. Sen kuuluu syödä normaalisti eikä temppuilla ruokansa kanssa. Nartun vanhempien pitäisi olla hyvät ja koira itse tasaisesta pentueesta, hyvästä pentueesta. Taustalla tulisi olla hyvä narttulinja, koska todennäköisesti hyville nartuille on käytetty hyviä uroksia. Tällöin on todennäköisempää, että narttu voi jättääkin hyviä ominaisuuksiaan jälkeläisilleen eikä ole vain sukunsa tähdenlento.

Uroksen valinta

Ja linjasiitosta. Käytettiinpä mitä siitoslinjaa tahansa, on uroksen oltava erittäin hyvä rotunsa edustaja. Mikäli uroksella on jälkeläisiä, olisi hyvä tietää ja tutkia niistä kaikki mahdollinen: näyttelyt ja terveystutkimukset sekä yrittää nähdä ne myös elävänä eikä luottaa kuulopuheisiin. Erittäin hyvin näyttelyissä pärjännyt uros ei ole ainoa vaihtoehto, toiseksi ja kolmanneksi paras voi olla aivan yhtä hyvä valinta. Jos se on pentueensa (tai kasvattajan) ainoa hyvin menestynyt, tutki miksi näin on.

Rodun tulevaisuuden kannalta olisi hyvä, että käytettäisiin mahdollisimman laajasti koko jalostusmateriaali. Kaikkien ei kannata käyttää samaa urosta, vaan voisi etsiä isän tai veljen. Kun näet hyvän uroksen tutki onko sen isä elossa, sillä juuri se on aikaansaanut tämän hyvän uroksen. Siitosmatadorit eli urokset, joita on käytetty paljon, aiheuttavat ongelmia seuraavissa sukupolvissa. Uroksen mahdollisesti jättämät sairaudet ja viat pääsevät näin leviämään koko kantaan. Ja uroksen omistajan pitäisi malttaa säästää urostaan jo pelkästään terveyden takia. Paraskaan uros ei pysty astumaan kymmeniä kertoja itse pysyen terveenä. Uroksen jälkeläisiä on hyvä tarkastella esimerkiksi kolmannen pentueen jälkeen - näyttelyt ja terveystilastot sekä mahdollinen jalostustarkastus. Silti uroksen jalostusarvo näkyy vasta kun sen jälkeläiset on saaneet jälkipolvea.

Ulkosiitos

Kahden erisukuisen koiran yhdistäminen vaatii samantyyppisiä koiria, joilta ei löydy samoja virheitä. Resessiivisesti periytyvien perinnöllisten sairauksien ja vikojen ilmeneminen on epätodennäköisempää.

Linjasiitos

Linjasiitos on käytetympi ja hyväksyttävämpi vaihtoehto kuin sisäsiitos. Yhdistelmässä on jokin yhteinen koira, esimerkiksi kolmannessa polvessa, johon linjataan. Linjattavan koiran on oltava huippukoira kaikilta osin MYÖS TERVEYDELTÄÄN ja mieluummin itse pentueesta, joka on ollut erinomainen. Mutta tässä tapauksessa on myös tarkistettava, etteivät sukutaulun muut koirat ole lähisukulaisia keskenään. Tällöin sukusiitoskerroin nousee liian korkeaksi ja resessiivisten ominaisuuksien periytyminen mahdollistuu.

Sisäsiitos

Lähisukulaisten parittaminen keskenään on sisäsiitos. Hyvät ominaisuudet saadaan vahvistettua, mutta samalla tulevat esiin ei-toivotut ominaisuudetkin. Huonona puolena pidetään elinvoiman heikkenemistä. Sisäsiitoskoira periyttää voimakkaasti itseään - myös virheitään!!

LOPUKSI

Jokainen hyvä kasvattaja seuraa pentueensa elämää matkalla, on valmis auttamaan ongelmissa kasvattiensa omistajia ja on kiinnostunut mitä kuuluu myös sille kotikoirana elävälle kasvatillensa. Pelkästään mainonta näyttelymenestyksistä ei tee hyvää kasvattajaa vaan jatkuva kehittyminen kasvattajana, myös omien ongelmien tunnustaminen eikä vain vikojen hakeminen toisesta kasvattajasta, kiinnostus rotuun ja sen ongelmiin, nykytilanteen seuraaminen ja taustojen tutkiminen. Toisin sanoen hyvä kasvattaja on koko sydämellä mukana touhussa.

Terveisin Anne Härkönen