Bernhardinkoira Barry Klubi Sossu Barry Barry Uutiset Barry-tuotteet

      Linkkejä
      Vieraskirja
      Sivuinfo

|   Julkaistut lehdet     Julkaistuja juttuja   |

EtusivuBarry UutisetJulkaistuja juttujaAhdistaako ero?

Ahdistaako ero?
(julkaistu: Barry Uutiset 1/2002)

Mitä eroahdistus on? Mistä se johtuu? Mitä sille voisi tehdä? Näitä kysymyksiä on viime vuosina pyöritelty monelta kantilta. Enää sisälle pissivää, päivät haukkuvaa tai huonekalut repivää koiraa ei pidetä riiviönä, vaan pitemminkin paheet pannaan eroahdistuksen piikkiin. Vaikka tässä jutussa kiteytetään syitä, seurauksia ja selviytymiskeinoja, jokainen koira on yksilö eikä ahdistukseen tai sen hoitoon ole poppakonstia.

Melkeinpä jokainen koira kokee lieviä eroahdistuksen kaltaisia oireita jossakin elämänsä tilanteessa. Vaikeassa tapauksessa eläin joutuu paniikkiin jäädessään yksin. Ahdistuksesta kärsivillä koirilla on monia tapoja reagoida: joku pissii matolle, sänkyyn, lattialle. Joku särkee paikkoja. Joku ulvoo ja haukkuu. Jonkun vatsa menee sekaisin. Viilipyttymäinen bernhardinkoira ei yleensä reagoi pissimällä ekä puremalla, mutta vatsallaan senkin edestä.

Eroahdistuksesta kärsivälle koiralle on tyypillistä myös, että se seuraa omistajaansa kuin varjo ja tulee levottomaksi, kun omistaja aikoo lähteä. Kun omistaja palaa, koira tervehtii häntä yli-innokkaasti. (Yli-innokas tervehtiminen ei kuitenkaan välttämättä ole merkki ahdistuksesta.)

Mitä terveempi ja iloisempi koira on, sitä vähemmän se oireilee eroon joutumisestakaan. Jos taas sillä on vaikkapa korvatulehdus, myös eron oireet voivat moninkertaistua. Jos oireita ilmenee aikuiselle koiralle yllättäen, voi kyseessä olla myös jokin sairaus. Näin ollen kotidiagnoosiin ei pidä luottaa, vaan koira kannattaa käyttää eläinlääkärillä. Myös esimerkiksi paukkuarka koira saattaa joutua yksinään paniikkiin ukonilman yllättäessä. Sitä, johtuuko pelkotila ukkosesta vai erosta, on vaikea selvittää. Myös sitä, mitä naapurustossa tai lähistöllä tapahtuu työpäivän aikana, koira ei osaa kertoa. Nauhoittamalla tai videoimalla koiran touhuja sen yksin ollessa voi saada selville yllättäviäkin asioita.

Koiraa ymmärtää sitä paremmin mitä enemmän sen kanssa on; miten hyvin siihen todella haluaa tutustua. Joskus omat taridot eivät riitä, vaikka miten yrittäisi. Toiset koiraharrastajat ja koiran ammattiauttajat voivat olla suureksi avuksi. Kuitenkin oma järki on syytä pitää; kaikkea, mitä vieraat yrittävät tolkuttaa, ei pidä suinpäin uskoa. Kyse on kuitenkin yksilöllisestä, ainutkertaisesta ystävästä, joka ei ehkä ajattelekaan samalla tavalla kuin Mäkelän mäyräkoira tai Pennasen bernhardilainen.

Millaisilla koirilla?

Stressiä on havaittu etenkin koirilla, jotka ovat alkuvuotensa viettäneet heikonlaisissa oloissa tai joutuneet vaihtamaan omistajaa. Omistajan vaihtaminen ei liene syvin ongelma, vaan se mitä koira on kokenut ennen viimeisimmälle omistajalle tuloaan.

Koiraa voi ahdistaa, kun tuttu kuvio hajoaa: muutto uuteen asuntoon oman perheenkin kanssa voi laukaista ahdistuksen. Myös epämiellyttävän vieraan tuleminen voi aiheuttaa koirassa reaktion.

Eri roduilla voi olla erilaisia stressin ilmenemismuotoja. Bernhardinkoirilla ja muilla rauhallisina pidetyillä roduilla oireet ovat erilaisia kuin herkkähaukkuisemmilla lajitovereillaan. Ympäristö reagoi heti haukkumiseen tai ulvomiseen, omistaja pissaamiseen ja huonekalujen repimiseen. Useimmiten eroahdistuksesta kärsivän bernhardinkoiran vatsa menee löysälle, ja sen huomaa ja haistaa yleensä vain omistaja.

Esimerkiksi Oliverin (8 v.) nuoruusvuosien eroahdistuksen laukaisi emännän töihinlähtöaamu. Oliver karkasi teille tietämättömille. Viimeisen päälle laittautunut emäntä ei enää näyttänyt kovin huolitellulta juostessaan läpi tuulen ja tuiskun bernhardinkoiransa perässä ehtiäkseen töihin - laivaan. Ahdistusaikaa lyhensi se, kun koira näki matkalaukun vasta aamulla juuri ennen lähtöä. Oliver oli oppinut elämään emännän "viikko laivassa ja viikko kotona" -rytmissä. Ahdistus kuitenkin ilmenee vielä siinä, että Oliver ei nosta tassuakaan tiukasti satamaan ankkuroituun "emännän työalukseen", vaikka kannella odottaisi kilo herkkuja. Toiseen laivaan hän kyllä emännän kanssa lähtee mielellään.

Mitä voi tehdä?

Eroahdistus ei haittaa yleensä silloin, kun isäntä(väki) työskentelee kotona tai koira saa olla töissäkin mukana. Pahimmassa tapauksessa tosin roskapussin vienti ilman koiraa voi laukaista oireet, joten töistä kotiin jääminen ei välttämättä auta asiaa.

Jos perheessä on useita koiria, niistä voi olla seuraa toisilleen, eikä mamman tai isukin töihin meno ole enää stressitekijä. Eroahdistuksesta kärsivän koiran omistaminen ei kuitenkaan ole riittävä syy hommata toista koiraa. Asiat on ensin pyrittävä saamaan kuntoon ja uusikin tulokas saattaa kärsiä stressistä. On myös mahdollista, että uusi pentu oppii ahdistuskäytöksen vanhemmalta, mutta tämä ei taas ole syy jättää toistä koiraa ottamatta.

Odota-käskyn opettaminen pennusta asti on hyvä mille tahansa koiralle, se voi myös helpottaa eroahdistusta. Koira tietää, että omistaja tulee aina takaisin. Koiran yleisen turvallisuudentunteen vahvistaminen on tärkeää. Kun koira tietää, että sillä on laumassa hyvä, luotettava johtaja, se helpottaa.

Koiran aktivointi on yleislääke kaikkeen. Ylipäätään koiran kanssa touhuaminen ja koulutuksissa käynti virkistää niin koiraa kuin omistajaakin: pääsee ihmisten ja koirien ilmoille, kuulee kehuja ja kiitosta, oppii uutta, saa raitista ilmaa... Perustottelevaisuus, agility, jäljestäminen, haku, vesipelastus, lenkkeily, mikä laji tahansa on antoisaa!

Eroahdistuksen voidaan käyttää myös homeopatiaa, lääkitystä, käyttäytymisterapiaa ja näiden yhdistelmiä. Käyttäytymisterapiassa harjoitellaan aivan pienin askelin yksinoloa ja terapian tueksi eläinlääkäri voi määrätä muutamaksi kuukaudeksi päivittäisen lääkityksen, joka normalisoi aivojen hermojenvälittäjäaineiden pitoisuuksia ja siten lievittää koiran stressiä. Kun koira rentoutuu, sen on helpompi keskittyä uusien käyttäytymismallien oppimiseen. Eläinlääkäriltä saa myös seurantalomakkeita, joiden avulla koiran edistymistä voi seurata. Tulosten pitäisi näkyä muutamassa viikossa.

Yksinoloa voi harjoitella koiran kanssa kahdestaankin. Koiran voi palkita sekunnin tai minuutin yksinolon jälkeen. Kannattaa antaa koiralle - ja itselle - onnistumisentunteita, joiden myötä itseluottamus kasvaa ja koiran rohkeus olla yksin lisääntyy (samoin kuin omistajan rohkeus jättää koira yksin). Nyrkkisääntönä koiran kanssa touhutessa on aina hyvä pitää mielessä, että kaiken saavuttaa hyvällä, rakkaudella. Rankaisemisella, huutamisella vain tekee enemmän hallaa ja lisää ahdistusta niin koiralle kuin itsellekin.

Esineiden pureskelu rauhoittaa koiraa. (Tätä on hyvä hyödyntää muutenkin: esimerkiksi persusvillojen harjaaminen sujuu paremmin, kun koira järsii isoa puruluuta samaan aikaan.) Koiralle voi jättää paljon tekemistä siksi aikaa, kun se on yksin: leluja, puruluita, rättejä, halkoja, kuka mistäkin tykkää. Sotku voi olla melkoinen, kun omistaja tulee kotiin, mutta parempi silputut sanomalehdet tai halonsäleet kuin revitty sohva tai kynsityt ovet. Pissivän koiran kanssa taas voi tehdä niin, että ottaa matot pois ja panee tilalle vettä imevästä materiaalista tehdyn "pissaimurätin", jonka sitten sujauttaa roskiin tai pesukoneeseen kotiin palattuaan. Ongelmien ratkaisuissa voi aina käyttää omaa luovuutta eikä barryhuumoristakaan haittaa ole!

Vaikeuksista oppii

Stressikoiran kanssa eläminen voi toki olla vaikeaa myös omistajalle. On ahdistavaa, kun joku - olipa se puoliso tai koira - on liian riippuvainen ja kärsiin aina kun on poissa kotoa. Myös itseä on ajateltava! Syyllisyyden tunteista ei ole apua kenellekään: syy ei ole koiran eikä omistajan. Se vain on ja sen kanssa on opittava elämään.

Vanha viisaus "vaikeuksista oppii" pitää enemmän kuin hyvin paikkansa. Eroahdistuskoiran kanssa eläneenä tietää koirista (ja ihmisistä) paljon enemmän. Kaiken voi kääntää voitoksi, rikkaudeksi, yhteiseksi kasvun paikaksi. (Aivan kuin sen, että on ylipäätään hommannut juuri bernhardinkoiran.)

Koiraa auttaa kun sillä on jotakin rodunomaista tekemistä. Pelastushommia bernhardilaiselle, jänisajoa beaglelle, karjan paimennusta bordercollielle... Eihän ihminenkään voi hyvin vieraannuttuaan liikaa lajille ominaisista elämäntavoista. Onko koirien eroahdistuksen yleistyminen oire ihmistenkin lisääntyneestä ahdistuneisuudesta?

Toivoisin, että jatkaisitte keskustelua aiheesta Barry Uutisissa. Kritiikkiä, vastaväitteitä, haukkuja, viestejä, omia kokemuksia. Antaa palaa!

Ritva Raippa


Sivun alkuun